Eilen kuulin radiosta, että 16. helmikuuta on kansainvälinen pannukakkupäivä. Minä, rehellisesti sanottuna, kuulen tästä ensimmäistä kertaa.
Mutta uutinen itsessään ei ollut kovin mielenkiintoinen minulle. On tärkeää, että hän kertoi minulle, mitä kokata illalliseksi))
Kahden viikon lepäämisen jälkeen ylellisessä sanatoriossa en vain voi palata todellisuuteen. Menetin tapan kokata. Tottuin siihen valmiina. Ja millään tavalla saapumisen jälkeen emme aio mennä ruokakauppaan. Jääkaapissa ei ole melkein mitään.
Mutta löysin ruokaa pannukakkuille)) Pakastimessa oli vain vähän maitoa. Olen jo sanonut, että jos maitoa jää, pakastan sen. Sulatuksen jälkeen se on täsmälleen sama. Pakastamisen avulla voit säilyttää sitä pitkään (jos sinun on yhtäkkiä lähdettävä hetkeksi tai jos ostit yhtäkkiä paljon etkä käyttänyt sitä). Joten se ei todellakaan muutu hapan ja jopa kuukauden tai kahden kuluttua se ei heikkene.
Yleensä otin maidon pakastimesta ja sulatin sen. Jotta se olisi nopeampi, kastin pullon vain lämpimään veteen.
Siirryn pannukakkuihin ja niiden valmistamisen salaisuuteen, josta haluan kertoa teille.
En pidä siitä, kun pannukakut ovat "kumisia" (mielestäni paitsi minä). Mutta joskus niin tapahtui.
Ja äskettäin luin eräästä vanhasta äidin lehdestä, että sinun täytyy lyödä munankeltuaiset ja valkoiset erikseen. Ja sitten pannukakku taikina osoittautuu pehmeäksi, ja pannukakut ovat pehmeämpiä ja pehmeämpiä. Mutta samalla pannukakut pysyvät ohuina, kuten haluamme))
Tarkastin yleensä.
Erottaa keltuaiset valkoisista. Jauhoitin keltuaiset sokerilla, lisäsin niihin kaikki ainesosat.
Ja jo aivan lopussa, lastalla, hän sekoitti taikinaan varovasti proteiinit, jotka oli lyöty ripaus suolaa.
Yleensä ilo! Tein upeita pannukakkuja! Herkin! Tällainen ei pitkään aikaan toiminut! Samassa paikassa, pakastimessa, minulla oli raejuustoa. Onnistuimme myös tekemään useita paloja täytteellä.
Yritä erottaa keltuaiset valkoisista ja valmistaa pannukakku taikina kuten kirjoitin yllä. Tulos on todella upea!